Mustikkapasta

Tällainen tölkki jäi hyllyyn kun ei ollut papereita mukana. Halusin muutama päivä sitten ostaa kaupasta lonkeron. Menin kassalle ja kaivoin pankkikorttia maksaakseni, kun minulta kysyttiin papereita. Anteeksi mitä? minun oli kysyttävä. Saisinko nähdä henkkarit, myyjä toisti. Eihän minulla tietenkään niitä ollut mukana, olin lähtenyt liikkeelle pikku kolikkopussukan kanssa ja ajokortti oli jäänyt lompakkoon. En muista milloin minulta on kysytty viimeksi papereita alkoholiostoksilla. Olen aina ajatellut että jos ei muu, niin mahtava otsaryppyni kyllä paljastaa ikäni. Mutta nyt näköjään tuli myyjälle oikein kunnon iänmääritysvirhe. Olen 39, naurahdin. Joten minulla on kyllä ikää. Valitettavasti en voi kuitenkaan nyt myydä tätä, ymmärräthän. Sanoin ymmärtäväni, totta kai. Työtäänhän hän vain teki. Tapaus lähinnä huvitti, mutta kun ajattelin vähän tarkemmin, tajusin että kai siitä tyytyväinen ja vähän otettukin pitäisi olla. Ei varmaan ihan jokaiselta nelikymppiseltä kysytä paper...

Verkossa, jokainen omassaan saalista vaanien vai kaikki yhdessä ja samassa? Kuvassa hämähäkinverkko porvoolaisessa metsässä. Tänään aamucappuccinoa juodessa luin Helsingin Sanomista niin huvittavan jutun, että meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun. Täsmällisesti ottaen huvitusta aiheutti jutun otsikko ja aihe ja näiden kahden aiheuttama ajatusketju. Otsikko kuului:  Olemmeko valmiita?  ja juttu käsittelee ihmiskunnan yrityksiä löytää avaruudesta älyllistä elämää.  Tätä tutkii muuten ihan oma tieteenalansakin, SETI eli search for extraterrestrial intelligence (suom. maapallon ulkopuolisen älyn etsintä). Hesarin jutussa kerrotaan, että maailmassa on myös käynnissä useita hankkeita, jotka keskittyvät elämän etsintään avaruudesta, muun muuassa  Breakthrough Listen -ohjelma. Siinä on mukana isoja nimiä kuten Mark Zuckenberg ja ensimmäisen SETI-hankkeen kehittäjä Frank Drake. Ohjelma hyödyntää olemassaolevia teleskooppeja ja rakentaa uusia, vain älyllisen ...

Olen viime aikoina ihaillut kuvia, joita italialaiset ystävät ja sukulaiset postaavat: kuvia turisteista tyhjästä Roomasta ja muista Italian kaupungeista ja kohteista. Colosseum ja Fontana di Trevi ilman turistimassoja, kuvissa ei näy ristin sielua, vain ne paikat jotka on tottunut näkemään hellehattumeren läpi. Ne ovat upeita kuvia. Kerrankin Rooma on roomalaisten ja Italia italialaisten. Niin heidän täytyy syvässä sisimmässään ajatella ja jotkut ajattelevatkin. Turistien puuttuminen tarkoittaa tulonmenetyksiä ja taloudellisia katastrofeja monille, mutta on siinä puolensakin. Olisi mahtavaa olla nyt Roomassa, mutta ah, tarpeetonta matkustusta täytyy yhä välttää. Meilläkin on Italian-matka suunnitteilla, mutta ei olisi tullut mieleenkään rynnätä sinne heti Italian-rajan auettua eli 13.7 jälkeen. Ehkä olisi pitänyt. Olisi nähnyt Rooman ilman turisteja. Toisaalta saattaa hyvinkin olla, että syksyllä tilanne ei vielä ole kovin erilainen; Schengen on toistaiseksi yhä kiinni eikä i...

Koronan jälkeen kaikkialla on valoa. Siitä on nyt neljä kuukautta ja yksi viikko, kun sairastuin koronaoireisesti. Tästä sairaudesta olen seikkaperäisesti kertonut blogissa ennenkin, mm. teksteissä Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissäni  ja Kolme viikkoa koronaoireilua. Näin tauti alkoi, eteni ja parani .  Monen muun omituisen ja yllättävän jälkiseuraamuksen lisäksi, joita koronasairastelu elämääni toi, ruokailu- tottumukseni ovat heittäneet häränpyllyä. Kaikki alkoi totaalisesta makuaistin ja ruokahalun häviämisestä , joita sairausaika toi tullessaan. Lähes kolme viikkoa kului, että sain alas juuri palaakaan ruokaa, ja mitä hyvänsä söinkin ei mitään makuja erottunut, oli sitten kyse suklaasta tai pastasta. Paino lähti siinä tippumaan hyvin nopeasti, kuten minulla aina käy jos vähänkään energiavajetta tulee. Samaan aikaan vietin noin kuukauden verran pääasiassa sängyn pohjalla, ja saatoin lähes silmin nähdä, kuinka juoksijan jaloistani lihakset ...

Yleensä sentään uin uimapuku yllä, kuten tässä kuvassa. Koska minulla ei näköjään ole parempaakaan tekemistä, lueskelin äsken Ilta-Sanomien klikkiotsikkoja. Ajauduinpa siinä lukemaan juttua alastonuinnista  mökillä ja siitä aiheutuneista kiusallisista tilanteista. Kuka on ottanut tavakseen uida aina mökkirannassa alasti joko karkoittaakseen tai houkutellaakseen katsojat, uimarin ja mahdollisten katsojien iästä ja sukupuolesta riippuen; kuka vannoo kohteliaisuuden nimiin ja neuvoo kysymään muilta läsnäolijoilta etukäteen, sopiiko alastonuinti; kuka perää maalaisjärjen käyttöä asiassa. Alastomana uiminen on tunnetusti ihanaa, aivan toista kuin uikkarit päällä polskuttelu. Kukapa sitä ei tekisi mielellään, tuntisi veden viileyden aivan kaikkialla ihollaan ja kehollaan? Minä ainakin pidän siitä, ja uin alasti aina jos tilaisuus tulee ja suinkin vain kehtaan - aika harvoin siis. Viimeksi joskus, ööö, en oikeastaan edes muista. Ilta-Sanomien juttu huvitti minua, sillä oma tar...

Moottoriveneen pärskeissä on hauskempaa kuin Lintsillä. Tämän kesän ikuisuuskysymyksiin on meidän perheessä kuulunut se, mennäänkö Linnanmäelle vai ei. Yleensä olemme siellä kerran kesässä ainakin jollakin kokoonpanolla käyneet, erityisesti esikoisen toiveesta. Keskimmäinen ei (äitinsä onneksi) vaikuta kovin innostuneelta noista meluisista, täpötäysistä laitteista ja muista paikoista huvipuistossa. Hänestä on tarpeeksi hauskaa, että käymme katsomassa niitä kauempaa Linnanmäen aitojen ulkopuolelta. Kuopuksen taipumuksista ei vielä tiedä, hänelle riittää elähdyttäväksi kokemukseksi mikä tahansa junamatka, museokäynti - tai luontoretki! Viimeksi mainituista nauttii koko perhe. Tähän mennessä kevättä ja kesää olemme kiertäneet varmaan parikymmentä luontopolkua ja aina vastanneet esikoisen Lintsi-kyselyihin, että emme me todennäköisesti tänä kesänä Linnanmäelle mene . Kuten emme muihinkaan ruuhkapaikkoihin tai sellaisiin, jossa iso ihmisjoukko lääpiskelee samoja kahvoja ja tarttumapin...