Vuoden odotetuin päivä on täällä!

Onnea 11-vuotiaalle!


Kello oli tänään soimassa aamuseitsemältä, mutta jo ennen kuutta oli merkkejä heräämisestä. Pää toisensa jälkeen nousi sängystä. Kuiskailua. Voidaanko nousta jo, paljonko kello. Verhojen raosta pilkotti valoa, aamut ovat valoisia jo ja kevät tulvii kaikkialla.

Tätä on odotettu! Merkattu kalenteriin, laskettu kuukausia ja päiviä, vaivuttu epätoivoon lukumäärän suuruuden vuoksi ja sitten pikku hiljaa, väistämättä, päivät ovat vähentyneet ja epätoivo vaihtunut kiihkeään jännitykseen. Ihan kohta se tulee, syntymäpäivä. Ja vielä edellisen illan epäusko: voiko tämä olla tottakaan, huomenna se on.

En todellakaan puhu nyt omasta syntymäpäivästäni, vaan lapseni. Lapsille syntymäpäivä on vuoden paras ja odotetuin päivä, joka ainakin monilapsisessa perheessä ohittaa ehkä jopa joulun. Onhan se yksinomaan päivänsankarin päivä, kukaan muu ei saa lahjoja eikä se ole kenellekään muulle samalla tavalla erityinen. 

Katson lastani joka kihisee ilosta ja jännityksestä aamulla onnittelujen keskellä, avaa lahjojaan, huokailee ihastuneesti nähdessään mitä papereista paljastuu. Vahdimme kellosta milloin syntymän hetki koittaa, nyt, juuri tällä minuutilla synnyit, nyt olet virallisesti täyttänyt yksitoista vuotta.

Katson kuinka hän rakentelee lahjaksi saamaansa Harry Potter -legolinnaa, ottaa vastaan naapureita ja vieraita jotka pistäytyvät pihalla tervehtimässä päivänsankaria, koristelee syntymäpäiväkakkua ja puhaltaa kynttilöitä. Olin ostanut kakkuun kaksi numero yksi -kynttilää, mutta tyttö ilmoitti etteivät hankkimani kynttilät olleet ollenkaan hauskoja ja että hän haluaa ehdottomasti yksitoista kynttilää kakkuun. On niin kiva puhaltaa kun niitä on niin monta! 

Onneksi lähikaupasta löytyi kakkukynttilöitä, ja viime tipassa saatiin kakkuun vaihdettua hauskemmat kynttilät. Tylsät ykköset ehtivät vain olla rekvisiittana kuvissa. 

Juhlapäivän teema on tietysti Harry Potter.

Kasvaessaan lapset lakkaavat haluamasta puhaltaa synttärikakusta kynttilät. Teini-ikäisen mielestä se kai on jotenkin noloa ja lapsellista, kuten niin moni muukin asia siinä iässä, kunnes hän jossakin myöhemmässä vaiheessa ajattelee asiaa uudelleen ja tajuaa että eihän se sittenkään ole. Aikuiset puhaltavat kynttilöitä taas ongelmitta. 

Nauti nyt tästä päivästä kaikin voimin, kynttilöiden puhaltamisesta ja kaikesta, tekisi mieli sanoa hänelle, se on niin nopeasti ohi, enkä tiedä tarkoitanko enemmän nimenomaan tätä meneillään olevaa syntymäpäivää vai ylipäätään aikaa, jolloin syntymäpäivissä on vielä sellaista taikaa että sitä odottaa koko vuoden. 

Tämän päivän jälkeen nimittäin alkaa  taas pitkä seuraavan syntymäpäivän odotus. Ja tämä toistuu niin kauan kuin lapsuutta on jäljellä ja syntymäpäivän hohto säilyy. 

Jossain vaiheessa se himmenee. Syntymäpäivästä tulee ensin melkein ja sitten kokonaan tavallinen päivä. Lopulta, kun ikää tarpeeksi tulee, sitä saattaa jopa voida pelätä: älä tule vielä, älä tule taas, joko on vuosi mennyt ja yksi taas lisää ikää. 

Sitten sitä alkaa jo odottaa tai ainakin miettiä loppua. Milloin nämä loppuvat, nämä joka vuosi kiihtyvällä tahdilla vastaan tulevat syntymäpäivät? Milloin tulee viimeinen? 

Synttärikakkuna toimi kolmen suklaan piirakka 
jota kutsumme kinder-kakuksi. Kakku osoittautui menestykseksi.
Ensimmäinen kakku josta kaikki
lapset pitivät ja kehuivat maailman parhaaksi kakuksi!

Pienten lasten vanhempana olossa on kaikkien muiden hyvien puolien lisäksi se, että kaiken hyvän omasta lapsuudestaan voi ikään kuin elää uudestaan. Rakastan viettää lasteni kanssa heidän syntymäpäiviään, ja siihen on yhtenä syynä se, että muistan heitä katsellessani niin hyvin omat lapsuuden syntymäpäiväni. Kaiken sen odotuksen, huikaisevan väreilyn joka ilmassa oli kun avasi synttäriaamuna silmänsä. Oli valoisaa kuten tänä aamuna kun tyttäreni ennen kuutta heräili syntymäpäiväänsä, sillä myös minä olen syntynyt näihin aikoihin vuodesta. 

Yhdistän kevään aina jollain tasolla syntymäpäivääni, niihin lapsuuden syntymäpäiviin jolloin kevät oli juuri tullut, valo levisi kaikkialle ja ilmassa tuoksui katupöly ja sulava lumi. Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä, se yllättää minut valollaan joka vuosi ja pyyhkii armollisesti pois talven pimeyden ja murheet. 

Ikään kuin uusi syntymä joka vuosi, ja se tulee yhtä varmasti ja lopulta myös yhtä kovalla vauhdilla kuin syntymäpäivä. 

Tänä vuonna lapseni syntymäpäivä sujuu oudossa maailmanajassa. Paljon ei ole tilanne muuttunut viime vuodesta, jolloin olimme varmoja että asia eli synttärijuhlien peruuntuminen korjaantuu jo seuraavana syntymäpäivänä. Vaan eipä ole korjaantunut. Vieraita ei voi edelleenkään kutsua sisälle, ei järjestää juhlia, ei kaverisynttäreitä. Italian isovanhemmat ovat mukana Skypen välityksellä kuten tavallisesti, siinä ei ole mitään erilaista, mutta kaikki muu sitten onkin. 

Lapsen iloa syntymäpäivästä se ei kuitenkaan himmennä. Hyvin harva asia siihen pystyisikään. Vuoden odotetuimman päivän hohto säilyy poikkeuksellisinakin aikoina. 






Kommentit

  1. Onnea mukulalle! Itse en ole lopettanut synttäreiden viettoa, aina hyvä tekosyy juhlia ;D Aiemmin ryypätä mutta kun jäi pois alko suurimmaksi osaksi niin muuten vaan viettää ilta muutaman ystävän kanssa, tänä vuonna maisteltiin hiukka viskiä eli en siis absolutistiksi ole heittäytynyt. Muutenkin -ismit ja varsinkin -istit vistottaa.
    Yksitoista, voi!! Vielä yksi ja sitten on virallisesti teini, -teen vuodet alkaa, sitä kapinaa, napinaa ja murjottamisen pakkoa, susta tulee nolo, nolompi ja voi ei äitiiii!!! Nauti, nauti nyt kun vielä ehdit ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerron onnittelut! Synttärit on hyvä syy juhlia, ilman muuta, aion toki itsekin juhlia sitä piakkoin koittavaa kamalaa, kauheaa, hirveää (haha)nelikympin rikkoutumista. Taidanpa melkein matkia sua ja ottaa vaikka viskiä, jotakin vahvempaa kuin punaviini on siinä varmaan ihan paikallaan. Alkoholin maltillinen käyttö on muuten tosi hieno juttu, absolutisti en itsekään ole mutta harkiten juon ja monesti tulee ihan itsestään pitkiksi venähtäviä tipattomia tammikuita.

      Ja kyllä, nautin tästä esikoisen loppulapsuudesta täysin rinnoin! Ainakin vielä kelpaan kauppaan seuralaiseksi. =)

      Poista
    2. Jos juot viskiä vain vähän niin panosta laatuun. 2dl pullo Taliskeria on hyvä ostos. Kunhan on väh 10v vanhaa ja mielellään single malt niin jo vain maistuu;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Miten savusauna lämmitetään ja miksi sen löylyt ovat täydelliset kuin vanha parisuhde

Lapsiperheen kymmenen kolhun kaupunkiloma Firenzessä ja Spoletossa

Green pass voimaan Italiassa 6.elokuuta lähtien: covid ei lakkaa koettelemasta italialaisia