Tekohengitystä ja pakkashuuruja


Lapset kasvavat ja voivat hyvin - nyt on aika elvyttää blogi! 
Yllätys yllätys - tämä blogi on vielä elossa! Heikoissa kantimissa, lähes pystyyn kuollut, mutta koitan nyt antaa varovasti tekohengitystä... Blogin ulkopuolella onneksi kaikki asianosaiset ja perheenjäsenet voivat hyvin jolleivat erinomaisesti, jollei kausiflunssia ym.oteta huomioon.

Aloitellaan siis varovaiset elvytystoimenpiteet kertomalla, että lapseni ovat nyt 8-, 4- ja 2-vuotiaat. Esikoinen pohdiskeleva, empaattinen ja elämäniloinen tokaluokkalainen, keskimmäinen temperamenttinen, tunteellinen ja tiedonjanoinen leikki-ikäinen, kuopus aina iloinen, todellinen helppo tapaus mutta nyt juuri kaksi vuotta täytettyään oman tahtonsa löytämässä oleva myöhäistaapero.

Olen edelleen kotiäiti, rakastan työtäni ajoittaisesta hermojen kiristymisestä huolimatta ja yritän pystyä olemaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Haaveilen neljännestä lapsesta mutta todennäköisesti jää haaveeksi - rohkeus ei vaan riitä, lähinnä pelkään että kolmen hyvin helpon lapsen jälkeen syntyisi se ongelmainen koliikkitapaus, jonka jäljiltä kukaan ei olisi enää järjissään. Ai niin, ja autokin pitäisi vaihtaa.

Asumme edelleen omakotitalossa Helsingissä Kehä I:n sisäpuolella - etuoikeus josta pyrimme pitämään kiinni, vaikka asumiskulut ovatkin järkyttävän suuret ja sen kun kasvavat, kun Helsingin kaupunki alkaa ensi vuodesta alkaen toteuttaa järjettömän suuria tontinvuokrankorotuksiaan.

Ei siis mitään järisyttävän uutta auringon alla, mutta blogiin on luvassa muutamia muutoksia:





1. Näkökulman vaihtuminen. Keskityn enemmän perheeseen ja kaikkeen mitä kaksikulttuurisen lapsiperheen elämään ja pitkään kotiäitiyteen liittyy. Liputan kotiäitiyden, lasten kotihoidon ja osin vanhanaikaisenkin perhemallin puolesta: naisella täytyy olla oikeus haluta jäädä kotiin, olla "vain" kotiäiti, ilman että leimautuu luuseriksi, kunnianhimottomaksi ja yhteiskunnan siipeilijäksi. Kaikki kunnia tasa-arvolle, mutta kaiken ei mielestäni kuitenkaan tarvitse mennä juuri tasan. Biologiassa miehellä ja naisella on eroja, siitä ei pääse mihinkään eikä sukupuolista saa identtisiä, vaikka miten koittaisi. Naisilla hoivavietti tuppaa olemaan usein voimakkaampi, ja olkoon niin. Miksi pakottaa kaikki miehet kotiin, kun monilta se ei kuitenkaan tule luonnostaan?


Terveellistä ruokaa en ole unohtanut, mutta ravitsemusasiat jäävät blogissa vähemmälle. En aio enää paasata karrageenin haitoista tai vähähiilihydraattisen dieetin eduista - kukapa loppujen lopuksi noista asioita tietää koko totuutta.

Ravitsemusasioista on tullut liikaa uskontoa muistuttavaa ideologioiden viidakkoa, jokaisella on oma dogminsa ja uskonkappaleensa, joita toitottaa muille. En halua enää olla mukana sellaisessa, varsinkaan koska en ole ravitsemustieteen ammattilainen eikä minulla ole tieteellistä osaamista arvioida nykyajan tietotulvaa, jota kuka tahansa voi nettiin suoltaa, puhumattakaan että voisin siihen itse osallistua. Tästä lähtien liputan tavallisen, terveellisen (ja italialaisen) kotiruuan puolesta!

2. Uudet aiheet:
                a) kirjallisuus, kirja-arvostelut ja kirjoittaminen. Olen kirjoittanut proosaa teini-iästä saakka, tarinoita, novelleja, romaanikäsikirjoituksia - varsinainen pöytälaatikkokirjailija siis. Kirjoittaminen on pitkässä kotiäitiydessäni se "oma juttuni" ja henkireikä, joka pitää minut kiinni muussakin kuin lapsiperhe-elämässä. Viime vuosien kirjallinen "saavutukseni" on omaelämäkerrallinen 400-sivuinen romaanikäsikirjoitus, knausgårdilainen autofiktioromaani, jossa päähenkilö käy läpi rakkaan sukulaisen kuolemasta alkanutta identiteettikriisiä ja juuriltaan irtoamista sekä suoristelee lestadiolaistaustastaan kumpuavia ryppyjä ja suoranaisia elämäntraumoja.

Tällä hetkellä työn alla on ensimmäinen vakavasti otettava romaanikäsikirjoitus. Raportoin, kuinka sen kanssa tulee sujumaan, vai sujuuko ollenkaan.

Luen myös paljon, viime vuonna tuli luettua 151 romaania ja tietokirjaa. Tästä lähtien kun törmään hyvään ja /tai ajatuksia herättävään kirjaan, teen siitä blogiin arvostelun. Otan mielelläni myös vastaan kirjavinkkejä!

                      b) (lasten)vaatteet Koska rakastan vaatteita ja tykkään pukea lapseni "nätisti", mitä sana kenellekin nyt tarkoittaakaan, otan tavaksi esitellä lastenvaatelöytöjäni ja tehdä arvioita vaatteista ja esim.niiden kestävyydestä arjessa.
               

3. Lyhyemmät postaukset. Vaikka tuotan tekstiä ehtymättömällä vauhdilla ja merkkimäärällä aiheesta kun aiheesta, yritän tästä lähtien pitää tekstin pituuden aisoissa. Siinä on minulle kirjoittajana haastetta - tiivistää.

4. Vähintään kaksi postausta viikossa. Toinen arkipäivänä (katsotaan nyt mikä päivä vakiintuu), toinen sunnuntaina.

5. Italian kielen opetus. Joka postauksen lopuksi esittelen yhden aiheeseen sopivan italian kielen sanan (tai jonkin kielioppirakenteen, sanonnan tms.), PAROLA DEL GIORNO (päivän sana) Blogia seuraamalla on siis mahdollista oppia italian sanoja ja kieltä murunen kerrallaan!


Blogissa tulee sen sijaan säilymään italialaisuus, onhan se erottamaton osa elämäämme. Kaikki mikä liittyy italialaisuuteen, on potentiaalinen postauksen aihe. Jo pelkästään Elena Ferrantesta, Italian nykykirjallisuuden huippunimestä, jonka sukunimen näkeminen miljoonia myyvien kirjojen kansissa kutkuttaa vastaansanomattomasti mieltäni, pystyisin kirjoittamaan ainakin kymmenen postausta...

Näillä siis lähdetään kohti uutta. Toivon, että teksteistäni on iloa ja hyötyäkin mahdollisimman monelle tai edes jollekulle.

Lopuksi muutama kuva unelmien talvesta, joka Helsingin seudulla tällä hetkellä vallitsee. Vietimme joulun ja uudenvuoden Italiassa, ja sieltä oli upea palata tänne valkoisuuteen.

Huvittavaa asiassa on se, että sanoin kesästä lähtien kaikille, että aivan varmasti saamme tänä vuonna valkoisen joulun Helsinkiin, koska me suunnittelemme Rooman-joulua. Ja niin siinä juuri kävi! Hymyilin mielessäni asialle monta kertaa, mutta onneksi joulu Roomassa oli miellyttävä ja virkistävän erilainen, eikä sitä himmentänyt edes tietoisuus Helsingissä vallitsevista unelmien joulusäistä. Rooman-joulusta kirjoitan varmasti erikseen vielä kerran jos toisenkin, ehtihän edellisestä joulusta Italiassa vierähtää peräti 11 vuotta ja lasten kanssa kaikki oli uutta, piazza Navonan joulutoreineen kaikkineen.

Onneksi kylmät säät ovat jatkuneet paluumme eli loppiaisen jälkeen, ja flunssan mentyä pikku hiljaa ohitse olemme päässeet niistä nauttimaan muutenkin kuin ikkunan takaa.

Viime torstain lumipyrypäivää.

Takapihalla lumihommissa torstaina.

Eilen lauantaina oli upea aurinkopäivä. Sitä vietetiin mm.takapihan jääkentällä.

PAROLA DEL GIORNO: Neve = lumi. (suku f., la neve) nevicare = sataa lunta nevicata (f.) = lumisade, pyry Ha nevicato tutta la notte. = Lunta satoi koko yön.




Kommentit

  1. Kiva että olet palannut kirjoittamaan, täällä yksi lukija.
    Niinpä, olen itsekkin kummastellut sitä että nykyään äitien tulisi olla jotain tehopakkauksia jotka hoitavat taaperot ja juoksevat myös kokoaikatyössä siinä samalla tehden kaiken. Se varmasti sopii joillekin, jotkut ovat niin energisia ja vauhdikkaita. Mutta samat asiat ei sovi kaikille. Suomessa kaupungeissa on kyllä liian kalliit vuokrat, siitäkin olen samaa mieltä. Pian alkaa hinnat lähennellä ja Sveitsiä, vaikka palkat tuskin seuraa perässä siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että luet blogiani ja heti bongasit paluuni =). Kävin katsastamassa pitkästä aikaa matkablogiasi, ihailen siinä sitä että perehdyt niin hyvin reissupaikkoihisi ja kirjoitat myös englanniksi! Joo, minä en kuulu noihin tehopakkausäiteihin, olen ekasta lapsesta asti ajatellut että joko olen kotiäiti tai uraäiti, molempiin musta ei ole... Rahathan tietysti on tiukalla, Helsingissä meidän alueella maanvuorat tosiaan moninkertaistuu ja kun se lisätään asuntolainan ja muiden asumiskulujen päälle niin huh huh! Asuntojen vuokratkin on tosi kalliita varsinkin Helsingissä, pikku luukuistakin saa maksaa lähemmäs tuhat euroa. Välillä tekisi mieli muuttaa jonnekin Lapin perukoille, tulisi ainakin elämä halvemmaksi!

      Poista
  2. Jee! Mahtavaa kuulla taas teidän kuulumisia ja monesta itselle läheisestä aiheesta/näkökulmasta ❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tutti jäi mökille - vinkkejä helpompaan tutistaluopumiseen

Yksi ui altaassa vastaan, toinen purjehti taivaalla - näin keksimme lapsillemme nimet

Vastasyntyneestä kiukuttelijaksi - "kiukuttelu" on tärkeä etappi lapsen kehityksessä

Miksi kaksi on ideaali lapsiluku ja pyykkikone ei ole tehnyt meistä onnellisempia

Häviäjät nukkuvat, menestyjät heräävät kello 4.30?