Karkkilakkolaisen suklaayliannostus

Suklaapesiä.
Alkuviikosta suklaayliannostuksen sai koira, tänään sama taisi tapahtua omistajalle. Onneksi kyseessä ei ole yhtä vakavia seurauksia pahimmillaan saava ilmiö, sillä toisin kuin koiralle, suklaa ei ihmiselle ole myrkkyä. En ole joutunut vatsahuuhteluun enkä maksa-arvokokeisiin, enkä joutunut edes päivystykseen, toisin kuin koiraparkani maanantaina. (ks. Sokerin (ja suklaan)vaaroja)

Onneksi se voi hyvin, eikä pysyviä haittoja seurannut. Taisi rontti jopa nauttia toipumisajasta, johon kuului kahden tunnin välein syöminen verensokerin tasaisena pitämisen takia. Ei tarvitse edes mainita, että meillä pysyvät suklaapatukat ja laukut tästä lähtien visusti koirien ulottumattomissa...

Suklaa ei siis ole ihmiselle myrkkyä, ainakaan lyhytaikaisessa käytössä, mutta jos tämänpäiväinen suklaa-annos toistuisi päivittäin, voisi sitä ainakin sokerimäärältään verrata myrkkyyn! En nimittäin puhu mistään terveellisestä (ja koiralle kaikkein myrkyllisimmästä) tummasta suklaasta, vaan ehdasta, sokerisesta maitosuklaasta.

Olen karkkilakossa, joten mistä on kyse?

Karkkilakon kiertämisestä kuppikakkujen avulla tietenkin. Tämänpäiväinen reseptikokeilu Ihanat kuppikakut -kirjasta oli pääsiäisaiheiset maitosuklaakuppikakut. Kuva näytti kirjassa ihanan houkuttelevalta, ja sikäli kun vietämme pääsiäisen Roomassa, halusin kokeilla niitä jo nyt.

Hyviähän niistä tuli ja oikein herkullisen näköisiä, mutta suoraan sanoen myös aivan liian suklaisia ja aivan liian makeita. Jo resepti antoi aihetta epäilyyn ylimakeudesta: pohjaan puoli desiä kaakaojauhetta, 2 desiä fariinisokeria, 2 teelusikkaa vaniljasokeria ja 100 grammaa maitosuklaata; kuorrutteeseen 2 desiä kermaa ja toiset 150 grammaa maitosuklaata. Lopputulos on juuri niin tymäkkä kuin ainesosalistan perusteella voi päätellä.

Lapsen nimipäivän rääppiäisille tullut mummu oli samaa mieltä liiallisesta makeudesta, vaikka herkutteluhimoni olen tainnut periä juuri häneltä. Se kertoo siis paljon.

Minulta jäi kuppikakku puoliväliin syömättä, sillä makeakiintiö tuli täyteen jo taikinakulhojen kaapimisesta. Nyt on sellainen olo, kuin olisin syönyt kokonaisen suklaalevyn ja suklaakermavaahtoa päälle (ja niihän melkein varmaan olenkin). Näitä kuppikakkuja voi todella suositella henkilöille, jotka ovat aivan hulluina suklaaseen. Hulluuden täytyy olla asteeltaan syvää ottaen huomioon, että kakku jäi minulta kesken...

Kuriositeettinä kerrottakoon, että olen eräällä Tukholma-Turku -laivamatkalla syönyt suihini 400 gramman Toblerone-patukan, ja 200 gramman normisuklaalevy menee sopivalla mielialalla alas yhdessä illassa. Tai meni ennen karkkilakkoani, joka siis naurettavasti kieltää maitosuklaan mutta sallii edellä kuvattujen maitosuklaakuppikakkujen syönnin.

Ehkäpä karkkilakkoni alkaa kantaa hedelmää, ja suklaayökötys johtuu yksinkertaisesti siitä, että makuaistini on oppinut pitämään maitosuklaata liian makeana. Nyt ongelmana on lähinnä se, kenelle syötämme jäljellä olevat kahdeksan kuppikakkua. Lapsi ei niistä juuri välitä vaan nuolisi pelkät päällysteet, ja mieheni vatsaankaan en soisi niiden kaikkien päätyvän. Suklaafanit ja kaikki muutkin makean ystävät, tervetuloa siis huomenna meille, suklaayliannostuksenkin uhalla!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Korona auttoi minut eroon makeanhimosta - mutta mitä se teki kropalleni ja mikä on saanut ihoni hehkumaan?

Neljänkympin kriisi ja elämää kuolemantuomion jälkeen

Alastonuinnin kiusallinen käänne: paikalle pysäköi vene ja mitä sitten kävikään?