Kesäkurpitsaa ja muita kesän ihanuuksia


Viime viikkoina on kaupan vihannesosastolla ollut mukavat oltavat: suomalaista kesäkurpitsaa, kaaleja, salaatteja ja muita vihanneksia on joka puolella. Vielä kun saisi samaa tavaraa kohtuuhinnalla luomuna... Joka tapauksessa oma ostoskärry täyttyy näistä ihanuuksista joka ostosreissulla, viime kerralla löytyi myös veikeää violettia kukkakaalia ja romanescu-parsakaalia, jota Rooman-anoppini käyttää paljon, enemmän kuin perinteistä parsakaalia.

Italiassa kaalien sesonki on talvella, ja jo keväällä alkaa olla vaikeaa niitä löytää. Sen huomasin tämän vuoden maaliskuussa, kun etsiskelin lapsen suosikkivihannesta punakaalia kaupoista, huonoin tuloksin ja etsinnästä turhautuneena. Suomalaisena kun olen tottunut siihen, että mitä vain vihannesta löytyy mihin vuodenaikaan vain kauppojen valikoimista. Se on oikeastaan aika hölmöä. Italiassa mennään selkeämmin sesonkien mukaan, syödään sitä mitä mihinkin vuodenaikaan omassa maassa kasvaa, eikä raahata tuontivihanneksia ties mistä maailmankolkasta. Meidän suomalaisten olisi syytä pyrkiä samaan.

Meillä kotimaisten kaalien ja muidenkin ihanien Suomi-vihannesten aika on nyt, nautitaan siis siitä! Sen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen resepti, kesäkurpitsamuhennos, joka on helppo, vesi- ja vitamiinipitoinen pääruuan lisuke (contorno), tosi hyvää varsinkin hellesäillä:

SITRUUNAINEN KESÄKURPITSAMUHENNOS

3-4 pientä ohutta suomalaista kesäkurpitsaa (isot ja paksutkin tietysti käy, jos ei löydy muuta!)
1 (luomu)sitruuna
extra virgin oliiviöljyä
suolaa

Paloittele kesäkurpitsat siivuiksi ja siivut neljään osaan, höyrytä tai keitä kypsiksi. Anna jäähtyä hetken ja sekoittele, jolloin koostumuksesta tulee lievästi muhennosmainen. Purista joukkoon sitruunan mehut, lorauta sekaan oliiviöljyä ja suolaa. Tarjoa esimerkiksi pihvin tai kalan kanssa. Hyvää myös kylmänä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kesäilta Haltialan auringonkukkapelloilla. Niin kauan kuin on auringonkukkia, on myös toivoa.

Helsinki-Rooma, 4. matkapäivä: Italian aurinko ja uusi koronatodellisuus

Miksi päiväkoti ei ole sairaan lapsen paikka ja miksi suositus koronatestituloksen odottamisesta kotona on oikein