Saunassa tulee nykyään mieleen vain yksi ajatus - eikä se ole energiakriisi

Lämpö lyö lempeänä vastaan, kun avaan saunan oven. Ylälauteilla on kuuma, niin kuuma että polvet on löylyn heittämisen jälkeen vedettävä koukkuun ja laskettava pää alas. 

Ihana, ihana lämpö! 

Kun ilma syksyn edetessä kylmenee ja kesän helteet alkavat olla yhä kaukaisempi muisto, kaipaus lämpöön kasvaa. Onneksi suomalaisen ei tarvitse etelänmatkalle lämmön tähden laittautua, onhan meillä sauna.


Harmillisen usein kyse on sähkösaunasta, joka näinä aikoina on muuttunut kalliiksi ylellisyydeksi. Maailman kuohuntojen aiheuttama energiakriisi ja omituisesti rakennettu yhteys ukrainalaisten auttamisen ja eurooppalaisten sähkönsäästämisen välille on aiheuttanut sen, että sähkösauna lämpiää yhä harvemmassa niemessä ja notkelmassa. 

Kun jokainen saunakerta maksaa viisi euroa (tällaisen laskelman jostakin olen nähnyt), alkaa tosissaan miettiä, milloin ja kuinka usein sähkösaunan viitsii lämmittää. 

Puusaunan kanssa ainoa raja saunan lämmittämiselle on puun saatavuus. Puutakaan ei toki pidä tuhlata ja eikös vielä jokin aika kohkattu pienpolton haitallisuudesta, mutta jotenkin sitä silti vapaammin puusaunaa lämmittää. 

Jos sellainen ylellisyys kuin puusauna on käytettävissä. Täällä mökillä meillä nyt syyslomaviikolla on. Sauna onkin lämmennyt joka ilta, ja vaikka italialainen mieheni ei vieläkään ole oppinut saunomisen salaisuutta eli hänestä en saunakaveria saa, niin onneksi esikoistyttärestäni saan. 


Hänestäkin vain tiettyyn löylyrajaan saakka, joten suureksi osaksi olen saunonut yksin. Istunut lauteen hämärässä, lyönyt löylyä löylyn perään ja antanut lämmön levitä ja puristua iholle polttavaksi kosteudeksi.

Katsellut järvelle jossa tuuli kuljettaa laineita ja lyö ne rantakiviin, toisinaan on ollut tyynempää ja joinakin iltoina jo aivan pimeää, niin että ikkunasta ei ole näkynyt kuin tummaa heijastusta ja ikkunalaudan kynttilän lepatus. 

Saunan hiljaisuus on lähes yhtä nautinnollista kuin sen lämpö. Tulen rätinä ja humina saunapesässä, löylyveden roiske, sihahtelu ja höyrystely, kiukaan pauke kun oikein kuumottaa. Joskus jossakin kaukana järvellä ajaa moottorivene, kun metsästäjät palaavat metsältä illan hämärtyessä tai joku muu myöhäinen vesilläliikkuja kiirehtii kohti rantaa. 

Saunassa aika katoaa, samoin kuin kaikki muu mikä elämässä sillä hetkellä on. Jos pitäisi valita paikka, jossa hetkessä eläminen onnistuu parhaiten, se olisi ehdottomasti sauna. Saunassa on pakko olla paikallaan, on mahdoton tehdä yhtään mitään muuta kuin saunoa. Edes kännykkää et voi ottaa näprättäväksesi, sillä on aivan liian kuumaa ja kosteaa. 

Siksi rakastan saunaa ja etenkin puusaunaa niin paljon. Ei kirjoja, ei kännykkää, ei televisiota,  ei musiikkia, ei mitään ärsykkeitä. Vain tulen humina, äänistä kauneimpia, ja kaikkialle ulottuva lämpö. 

Lämpö. Ihmisen elinehto. Miten nerokkaita ovat olleetkaan ne muinaiset ihmiset, jotka Suomen leveysasteilla ovat keksineet saunan silloin joskus pronssikaudella 1500-900 eKr., jolta ajalta ovat ensimmäiset saunalöydöt. 

Kylmässä, pimeässä syksyssä ja talvessa saunan on täytynyt olla ihmisille jotakin ylimaallisen suloista. Ei ole hetkeen tarvinnut palella, ja peseytymäänkin on päässyt samalla kaiken puhdistavan hikoilun jälkeen. 

Syyslomalukemiseni, Peter Frankopanin Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria (Atena Kustannus Oy 2021), kuvailee mahtavasti paitsi koko maailmanhistoriaa uudessa, ei-Eurooppakeskeisessä valossa, myös Euroopan Pohjolan (pitkään hyvin vähäistä) merkitystä historiassa ja sen tapahtumissa. Pohjoinen Eurooppa nähtiin pitkään luontaantyöntävänä seutuna, josta tuli vain viikinkien tapaisia hurjimuksia ja jossa asui kummallista väkeä kummallisten tapojen kanssa.

Pohjoiseen ei etelän lämpöön tottuneita ihmisiä vetänyt mikään, ja turkiksia ja meripihkaa, ainoita pohjoisen seudun kiinnostavia tuotteita, tuotiin maailmanmarkkinoille riittämiin kauppamiesten toimesta, ilman että tarvitsi vaivautua pohjan perukoille vaivalloisille valloitusretkille, joita omalla vuorollaan niin Aleksanteri Suuri, roomalaiset, saraseenit, mongolit kuin mamelukit tekivät pitkin tunnettua maailmaa.


Pohjoiseen ei ollut tunkua.  Tänne ei kukaan halunnut tai uskaltanut tulla. Kylmään, pimeään pohjolaan. Hulluhan se oli, joka täällä halusi asua. 

Saunoessa nykyihminenkin ymmärtää, mikä arvo on saunalla varhaisille suomalaisille ollut. Onhan se vielä nykyäänkin nautinnollisimpia paikkoja, mitä kuvitella saattaa. Lämpö, se on jotakin niin suloista ettei sille mikään vedä vertoja - ellei sitten kylmässä järvessä tai avannossa pulahtamista saunomisen yhteydessä oteta lukuun. 

Viime kesän ja myös keväänkin aikana kotona sähkösaunassa saunoessani ajatus on usein askarrellut sähkön hinnassa. On pitänyt säästää ja pitää saunaa kiinni. Vain äkillisten lähes ilmaisen sähkön ajanjaksojen aikana olen laittanut saunan päälle ja saunonut sydämeni kyllyydestä.

Mökkisaunassa sähköä ei tarvitse ajatella, mutta sähkön oudosti poukkoileva hinta on saanut muutenkin näkökulman muuttumaan eikä energiakriisi enää näyttäydy aivan samana kuin se vielä keväällä ja kesällä näyttäytyi; hintoihin vaikuttavat niin monet, maallikolle tuntemattomat ja tuntemattomana pidetyt seikat, ettei sähkön maaninen säästäminen enää tunnu järkevän - eikä varsinkaan laajasti ajattelevan ihmisen hommalta. 



Kun tällä viikolla olen mökillä saunonut, mielessäni ei enää ole ollut energiakriisi, vaan on väkisin joka kerta hiipinyt toisenlaiset ajatukset: mitä jos tämä olisi ainut lämmönlähde, joka olisi saatavilla? Mitä jos ei olisi sähköä, kaukolämpöä, maalämpöä ja kaikkia niitä nykyajan värkkejä, joilla saadaan loihdituksi vaikka pohjoisnavalle lämmin, valoisa, kuiva ja viihtyisä talo? 

Mitä jos tuli olisi ainoa keino saada valoa ja lämpöä, kun syksy pimenee ja kylmenee ja nielaisee kaiken valon päivä päivältä varhaisemman auringonlaskun myötä?

Ajatuksen ilmaantumiseen on varmaankin vaikuttanut Frankopanin maailmanhistoria-tiiliskiven lukeminen, mutta asia on pelottavalla tavalla ajankohtainen muutenkin: onko maailmassa vallitseva hulluus viemässä meitä takaisin kohti aikoja, jolloin sähkö on menneisyyden jäänne ja kaikki on aloitettava ikään kuin alusta? Tai niiden harvojen on, jotka ihmiskunnan lähikäymästä mullistuksesta ovat selvinneet. 

Toisaalta maailmanhistorian kertaaminen muistuttaa myös siitä, ettei tämä aika ole ainoa aika jolloin pelätään kaiken tuhoa, maailmanloppua ja Kristuksen toista tulemista, mitä milloinkin ja monesti kaikkea yhtä aikaa. 

Saunapuita pinossa.

Ihmiskunta on käynyt läpi ilmastonmuutokset ja sen tuomat tilapäiset kylmenemiset nälänhätineen, paikallisesti jopa yli 90% väestöstä surmanneet ruttoepidemiat, kaiken tieltään tuhonneet ja tappaneet valloittajakansojen aallot, maailmansodat ja kansanmurhat. 

Näiden tapahtumien yhteydessä mutta myös muulloinkin on odotettu, pelätty ja ennustettu kaiken loppua. Niin monta kertaa että jos kyse olisi Pekka ja susi -tarinasta, kukaan ei enää uskoisi Pekkaa vaikka susi oikeasti tulisi. 

Mikä tästä ajasta tekisi yhtään erilaisen? Onko k-tautipandemiasta tai nykyhetken suurvaltojen uhittelusta mihinkään, kun vertaa mongolikansaan joka tappoi valloittamiensa kaupungien jokaikisen asukkaan, naiset, lapset ja vanhukset mukaanlukien, tai 1300-luvun ruttoepidemiaan, jonka jäljiltä joillakin paikkakunnilla 98% ihmisistä kuoli ja muuallakin vähintään puolet tai yleisimmin kaksi kolmasosaa. 


Nuotion lämmössä on samaa
tenhoa kuin saunassa.

Yksi ratkaiseva ero on. Koskaan aikaisemmin ei ole ihmisen käsissä ollut niin tuhovoimaista asetta kuin nykyaikana. Ydinaseilla saataisiin hetkessää koko maapallo tuhottua ihmiselle elinkelvottomaksi. Sellaista voimaa ei ole maailmanhistoriassa koskaan ennen ihmisellä ollut.

Ja koska ihmisen aivot eivät ole mihinkään muuttuneet kivikauden tai keskiajan ihmisen aivoista eli valmius käsittämättömään julmuuteen ja hulluuteen on edelleen olemassa nykyajan kehittyneemmistä moraalikoodistoista huolimatta, ei voi sanoa että asiat olisivat parhaalla mahdollisella mallilla. 

Saunan lauteilla nämäkin ajatukset lopulta sulavat pois, kaikki ajatukset sulavat. Jokainen huoli huomisesta tai harmitus eilisestä. On vain lämpöinen hämärä, kiukaan humina ja pauke ja löylyn lyömä, lämmin iho. 

Mitä onkaan ollut, mitä tuleekaan, nyt on tämä hetki ja lämpö. Siinä on ihmisen hyvä olla. 



Jos saunan jälkeen pääsee vielä 
uimaan järveen, ei parempaa voi ollakaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme viikkoa koronaoireilua: näin tauti alkoi, eteni ja parani

Kymmenen päivää kuumetta ja kolmen viikon yskä: korona voi myös lapsella kestää kauan.

Korona: minun tarinani ja näin se oireilee perheenjäsenissämme

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi